Klo 6.15
Pienempi tyttö itkee tyttöjen huoneessa. Meen nostamaan tuttia ja toivon, että tyttö vielä nukahtaa. Turha toivo. Nostan tytön mun ja miehen väliin ja toivon että tyttö rauhoittuisi siihen. Turha toivo. "Maaitoaa." Haen maitoa. Ei kelpaa. Tyttö pukkaa lasin dramaattisesti kauemmas ja maito läikkyy pöydälle ja lattialle. Puren hampaat yhteen ja huokaisen syvään. Hieraisen rähmäisiä silmiäni ja laitan tukan ylös nutturalle. Siivoan maidot ja jätän tytön kiukuttelemaan keittiöön. Menen takaisin lämpimään sänkyyn ja tyttö kipittää huutaen perään. Nostan tytön viereen ja silittelen sen hikistä päätä. Tyttö potkii peiton meidän molempien päältä ja venkoilee istumaan. "Vettä. Hauaa." Haen tytölle vesilasin ja tyttö maistaa välttävästi. "Ei haua. Vettä." Nostan tytön sängystä. Mies pyytää tuomaan lääkkeensä ja vesipullon sänkyyn. Vien. Väsyttää.

Klo 6.30
Laitan kahvin tippumaan, ja mittaan mulle ja miehelle sopivan puuromäärän kattilaan. Mietin, jätänkö tällä kertaa laittamatta miehelle astioita pöytään, vai käskenkö laittamaan itse. Päätän katsoa, saisiko mies kuitenkin itse tällä kertaa kaiken haettua. Mies huutaa tuomaan kyynärsauvoja lähemmäksi. Käyn tyhjentämässä melkein täyden pissakuikan, huuhtelen ja vien takaisin sängyn viereen. Katselen miehen vaivalloista liikehdintää, kun se yrittää nousta sängystä. Tuntuu avuttomalta. Tarjoan apua, mutta mies ei tiedä miten voisin auttaa. Vastatessaan miehen selkä rääkäisee kipeästi, ja mies tiuskaisee, että älä puhu nyt. Painelen keittiöön ja hoen vittua mielessäni. Mikset vois vaan kuolla niin meillä kaikilla olis helpompaa? Lopeta! Hullu. Laitan miehelle astiat pöytään. Väännän radion päälle. Sieltä soi jotain klassista pianomusiikia, kaunista ja rauhoittavaa.

Klo 7
Pienempi tyttö on saanut äherrettyä vaippansa pois, ja heittelee vaippaa pitkin lattioita. Kiellän, ja tyttö juoksee holtittomin askelin karkuun kiljuen mennessään. Tyttö pysähtyy keittiön nurkkaan, nauraa ja puree tuolin reunaa. Kaappaan tytön syliin ja puhallan pierut tytön pehmeään vatsaan. Tyttö nauraa. Pesen ja puen tytön. Huutelen isommalle tytölle herätystä. Pienempi huutelee perässä "Heätyyt! Hyömää!".

Laitan jäiset mustikat kahden lautasen pohjalle, ja lisään omaani sokeria ja puuroa. Yritän syödä nopeasti ennenkuin pienempi tyttö hoksaa mun istuvan pöydässä. Loppusuoralla tyttö ilmestyy viereeni ja vaatii "mujoja. Hauaa." Kaivan muropaketista muutaman hiutaleen tytölle, ja syön puuron loppuun.


Klo 7.30
Puen pienemmälle haalarin, vaikka tyttö haluaisi pukea "ite ite". Kehotan isompaa tyttöä nousemaan, että ehtii kouluun. Vastaa äkäisesti, ettei kello kuulemma vielä oo niin paljon. Ja muutenkin herätän sen kuulemma aina väärin ja väärään aikaan. Niin niin. Kurkkaan miestä makuuhuoneessa, edelleen istuu tuolilla kyynärsauvat molemmin puolin (tai tikut, niinku mies tapaa sanoa). Kai uskallan jättää sen siksi aikaa, että saan tytön vietyä. 

Klo 7.50
Vien tytön pyörällä hoitoon. Tyttö ihmettelee varisten ja harakoiden metelöintiä. Pysähdytään katselemaan isoa lintuparvea pihlajan latvassa. Ihanaa pyrähtelyä ja siipien havinaa. Tiet ovat täynnä värikkäitä lehtiä. Mietin, missä biisissä lauletaan niljaisista lehdistä. Olisko Ultra Bra:ta? Tyttö jää mielellään hoitoon syömään puuroa. Ihana pyöräillä yksin kotiin. Hiki nousee selkään.

Klo 8.15
Isompi on saanut sillä aikaa puettua vaatteet päälleen, eikä ole enää pahalla päällä. Mies istuu edelleen samalla paikallaan. Käyn levittämässä sen selkään Coolmentiä, puen sille housut jalkaan, ja vedän paidan päälle. Silittelen selkää, jos se vähän auttaisi ylösnousua. Mies pääsee tikkujen avulla ylös, ja känkkäsee keittiöön syvien huokausten saattelemana. Lämmitän miehen puuron uudelleen, ja laitan mustikoiden päälle lautaselle. Syvään huokailen minäkin.

Kaadan itselleni kahvia. Tyttö syö kurkkua ja välipalakeksiä aamupalaksi. En jaksa enää nipottaa sen aamiaisista. Kunhan jotain saa alas. Radiossa mies sanoo: "Aleksis Kivi oli mieleltään järkkynyt, alkoholisoitunut luuseri." Nauran ja sanon tytölle, että sanos tuo koulussa kun kysytään, mitä tiedätte meidän kansalliskirjailijasta. Kerron, että sitä miestä ei sen elinaikana arvostettu pätkääkään, vaan vasta myöhemmin. Surullista.

Klo 8.50
Tyttö lähtee kouluun. Meen suihkuun. Mietin taas suihkukopin sulkiessani, miten surkuhupaisaa olisikaan jos mies saisi sillä välin kohtauksen, enkä kuulisi mitään. Päätän tällä kertaa jättää hanan auki koko ajaksi, enkä avaa ovea välitsekkausta varten. Päätän tukahduttaa pelkoni ja huoleni, ja olla "itsekkäästi" suihkussa sen muutaman minuutin ajan ilman miehen kuulostelua.

Klo 9.20
Mies pyytää hakemaan apteekista särkylääkkeitä ja vatsansuojalääkettä. Ehdotan, että mentäisiin yhdessä päivemmällä. Lähden kaupunkiin hoitamaan pari asiaa. Pyydän miestä uusimaan e-reseptit sillä aikaa, vaikka olen varma siitä ettei niitä ole kuitenkaan hoitanut kun tulen takaisin.

Klo 11.30
Kun tulen kotiin, mies on sohvalla aloittamassa päikkäreitään. Oli saanut uusittua e-reseptit! Kaivaudun sen lämpimään kainaloon, laitan otsan otsaa vasten. Kuuntelen sen voimakasta sydämensykettä, hitaampi kuin yleensä, ehkä joku 80. Kuuntelen epätasaista hengitystä. Kohta se kuorsaa. Ihailen sen partaa ja paksua, kiharaa, tummaa tukkaa. Sillä on aina ollut kauniin tasainen sänki. Joillain se kasvaa tuppoina, mutta miehellä on tasainen. Kuorsaus alkaa. Annan pusun kylmällä poskelle ja vielä suulle. Nuku hyvin rakas.

Klo 12
Mies pyytää lääkkeitä. Käyn viemässä ja tarkistan vessan kaapin oveen tekemästäni taulukosta, onko mies muistanut merkitä edellisiä ottojaan. Eiliseltä puuttui neljäs merkintä. Merkkaan molemmat. Paljon niitä meneekin. Mies tulee keittiöön tekemään leipää. Muut onnistuu tekemään itse, mutta tikkujen kanssa kuumia paahtoleipiä on aika vaikeaa saada yhdellä kädellä paahtimesta. Nostan leivät lautaselle ja keitän pannullisen vihreää teetä. Paratiisi-nimistä. Siltä se maistuukin. Tehdään samalla paria lomaketta, jota mies ei jaksa itse täytellä.

Klo 13.30
Apteekkiin. Miehen lähdössä kestää ja kestää. Kaivan sille talvitakin komerosta. Käyn sohvalla makoilemassa kun mies värkkää huppua takistaan irti. Päästään ulos. Miehen kävely on huteraa ja hidasta, vaikka tikkujen kanssa käveleekin. Välillä kokeilee ilman tikkuja. Pysähtelee parinkymmenen metrin välein puuskuttelemaan. Musta tuntuu oudolta kävellä miehen vierellä. Palelee vaikka mullakin on toppatakki ja kahdet housut.

Täytän vielä parit lomakkeet miehen puolesta. Siinä on muuten jotain erityisen tyydyttävää, kun saa sulkea kirjekuoren. Nuolla sen liiman ja painella kiinni. Tiputtaa postiluukkuun. Signed, sealed, delivered.

Klo 21
Pienempi hoilottaa sängystään "heii hoii haiiki! Tevvetujoa Tallillaa". Ei siis vielä nuku. Käyn silittelemässä. Mies tarvitsee apua sohvalla. Se on valunut liian alas sohvalla eikä pääse mihinkään. Musta ei kuitenkaan ole mitään apua, koska mies ei anna liikuttaa itseään mihinkään suuntaan. Annan kepit lähelle, ja mies yrittää ylös. Ei toivoakaan. Mies hiissaa itsensä alemmas lattialle, ulvoo kivusta ja pelkään että tytöt tulevat katsomaan. Autan miehen kyynärtaipeista jotenkuten ylös takaisin sohvalle. Mies jää puuskuttelemaan, kun menen katsomaan tyttöjä. On tämäkin elämää.

Klo 22.30
Molemmat tytöt nukkuvat. Menen sänkyyn lukemaan kesken jäänyttä kirjaa. Tiina Lundanin Ensimmäinen kesä. Siihen oon nyt koukussa. Ihanaa tekstiä. Mies katsoo elokuvaa. Nukahdan kesken kirjan. Herään jossain vaiheessa yötä. Mies kuorsaa vieressäni päivävaatteet päällään. Ei selvästikään ole jaksanut pestä hampaitaankaan. Harmittaa ja säälittää. Miksen ollut hereillä siihen asti, että olisin voinut auttaa sen pesulle ja riisumaan? Pitää käyttää se huomenna suihkussa