"Kell' onni on, se onnen kätkeköön." WTF? Eino oli hieno mies, älkää ymmärtäkö väärin, mutta tuo on kyllä ihan paska sanonta. Onnea on nimittäin nyt se, että kävin tuulettumassa rakkaan lapsuudenystävän luona pääkaupungissa koko viikonlopun. Lähtöä edeltävä yö venyi pitkäksi sairaalassa, mutta sitä suurempi tarve olikin päästä junaan puuskuttelemaan stressihuuruja ulos. Mies pääsi yöksi kotiin, ja lääkityksiä nostettiin. Aamulla mies oli aika lennokas, kun kortisonit tekee ilmeisesti ihan kivat hiprakat. On se vaan hyvä lääke, kaikista sivuoireista huolimatta. Mies saa olla aika normisti.

Tapasin junassa vanhemman rouvan, jonka ensimmäinen mies oli kuollut imusolmukesyöpään ja toinen mies sairastaa parhaillaan luuydinsyöpää. Ja toinen perheenjäsen oli kuollut myös syöpään. Uskomatonta... Ihmeteltiin ja itkettiin siinä yhdessä kohtaloitamme, ja saatiin tukea toisistamme. Ihan eri ikäiset naiset, omaishoitajat, saman asian äärellä. Oli tärkeä kohtaaminen.

Tää tuli mieleen kohtaamisesta, hyvää Eikkaa:
"Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin."

Viikonloppu oli mitä mainioin. Luksusaikaa rakkaan lapsuudenystävän kanssa, kylttyyriä ja juttua riitti. Nyt vasta oon huomannut ystävien merkityksen ja arvon, nyt kun on oikeasti rankkaa. Junnuhan tämän hienosti sanaili:
"Mistä tunnet sä ystävän?
Onko oikea sulle hän?
Ajat ankeimmat selvittää
kuka viereesi jää.
Kun on sinulla vaikeaa,
ja kun tarvitset auttajaa,
silloin ystävyys punnitaan
menee muut menojaan.
Siitä tunnet sä ystävän
kun on vierelläs vielä hän.
Turhat tuttavat luotas ois
hävinneet pian pois."