Olipa kerrankin aikaa kuunnella hyviä levyjä! Sai ihan keskeytyksettä kuunnella koko levyllisiä läpi. Sellaista luksusaikaa lapsiperheelliselle harvoin järjestyy. Mutta niin tosi tärkeetä aikaa se mulle on. Kuin myös  itestäni huolehtiminen ihan fyysisesti. Että mää nautinkin metsässä lenkkeilystä, hiestä, saunomisesta ja lämpimästä olosta!  Siihen päälle hyvää pöperöä hyvässä seurassa, niin avot ja nukkumaan. Ekana yönä tuli taas paha uni, mutta täytyy ottaa nekin nyt siltä kantilta, että tuleepahan käsiteltyä ne vaikeatkin asiat. Hyvähän se vaan on. Mahtavaa päästä tänään perheen luo ja nuuhkimaan vauvaa <3

Ja aina pitää tulla se M-U-T-T-A. Muutama päivä enää siihen karmivaan hetkeen, jolloin valkotakkinen laukoo tuomionsa. Mitä magneettikuvista näkyy, ja mitä sen jälkeen seuraa? Onko kasvain jatkanut kasvamistaan vai pienentynyt vai mitä? Jatketaanko sytoja? Aloitetaanko joku uusi hoito? Ehkä pelottavinta, mitä ajatella saattaa, mutta vastaan on otettava tuli mitä tuli.

Olin äitin kanssa terapeuttisella metsälenkillä eilen kahteen otteeseen, ja äiti mietti ääneen, miten mies mahtaisi ottaa vastaan huonot uutiset. Että olisi kamalaa nähdä sen romahtavan. Sehän se tosiaan olisi hirveintä. Omaa reaktiotani en halua edes kuvitella. Toivoisin vaan, että lähimmät ihmiset olisivat ottamassa kiinni, jos romahdus tulisi. Tai ainakin tarjoaisivat apuaan. Toivoisin heiltä läsnäoloa ja konkreettista apua nyt enemmän kuin koskaan. Vähän hirvittää mitä tapahtuisi, jos joskus saataisiinkin se pahin tieto - paljonko aikaa on jäljellä. Tuleeko meille siinä vaiheessa joku ryntäys, kun ihmiset tajuaa että nyt on ne viimeiset ajat käsillä jolloin miehen kanssa voi viettää aikaa.

Jännittäviä päiviä on edessä. Tämä loma oli ihana ja tuli niin oikeaan saumaan. Levollisuus tuli  luonnosta, rukouksesta, musiikista ja rakkaista ihmisistä. Miehen siskolle iso kiitos, että tämä loma mahdollistui <3 Tämän tunteen turvin ensi viikkoon, lightsaber towards the great unknown, niinku Jani-Petteri.