Hyvin harvinaisissa tapauksissa glioomat voivat levitä myös selkäytimeen, ja sitähän tässä nyt pelkään. Miehen selkäkipu alkoi puolitoista kuukautta sitten pienemmän tytön nostamisesta aamulla. Ajateltiin, että siellä jotain luiskahti paikoiltaan tai välilevy pullahti tai jotain. Osteopaatilla käytiin hoidattamassa selkää monena peräkkäisenä viikkona, ja hieronnassa. Mistään ei ollut pitempiaikaista apua, joten soitin syöpähoitajalle. Hoitaja soitti parin päivän päästä takaisin juteltuaan lääkärin kanssa, ja kertoi lääkärin määränneen Burana400-kuurin viikoksi ja jos siitä ei ole apua, "katsotaan mitä sille voidaan tehdä". Kuuri ei tehonnut ollenkaan. Yhtenä iltana pari viikkoa sitten mies kantoi pienemmän omaan sänkyynsä, ja selkä napsahti kunnolla. Seuraavana päivänä mentiin päivystykseen sitä näyttämään, ja sieltä määräsivät lisää buranaa ja lihasrentouttajia. Eikä niistäkään mihinkään ole ollut.

Määräsivät rangan magneetin syöpäpuolelta, ja se on tulevana tiistaina. Keskiviikkona selviää. Todennäköisempää tietysti on, että selkä vaan on heikentynyt ja jotain on rangassa tapahtunut. Ettei välttämättä liity syöpään mitenkään. Silti sitä aina miettii pahinta vaihtoehtoa. Kuinkas muutenkaan mun luonteella?

Aamuisin mies ei meinaa päästä sängystä ylös, kun selkä on niin kipeä. Hain apuvälinelainaamosta sukanvetimen ja sängynpäädyn kohottajan, ja ostin kuikan kun mies ei jaksa öisin mennä vessaan.

Haluaisin helpottaa miehen oloa ja ottaa kivun pois. Sanoin sille tänään, että tiiäthän että ottaisin kasvaimen itelleni jos voisin. Halattiin piiiiitkään. Välillä on vaan niin avuton olo. On raastavaa katsoa miehen kipua... Se näkyy miehen naamasta ja kuuluu huokauksista, vaikkei niin valitakaan ääneen.

Väistämättä tulee mieleen, että keskiviikkona voi selvitä sellaista, jota en halua ottaa vastaan. Jännittää.